Aamulla klo 09.00 Jyrkilän tallilla pikkubussiin lastattiin vähän halkoja ja muutama retkeläinen. Mukaan tulijoita lisää Karhulan linja-autoasemalta. Bussi kahta vaille täysi. Haminasta Oivi, kahvit ja pullat. Virojoelta Hannu. Ajettiin Vaalimaan kautta Ylämaalle ja sieltä edelleen Hostikkaan. Vastassa oli suuri verenimijöiden inisevä joukko. Ei haitannut. Tutustuttiin tukikohtaan, luolaan, taisteluhautoihin ja konekivääripesäkkeeseen.
Laskettiin bussi eteen. Lähdettiin patikoiden Salpapolkua kohti Juurikkojärveä. N. kuusi km oli taivallettavaa.
Käytiin Miehikkälän keskitysleirillä kuolleiden kahdella joukkohaudalla. Vaikuttavat paikat keskellä metsää.
Jatkettiin Salpapolkua. Yhdestä tienhaarasta tavoitettiin bussimme odottamasta. Kyytiin ja tulentekopaikka etsimään – metsäpalovaroitus. Muhikon kodalla olleeseen grilliin teimme tulet. Oivi laittoi kahvipöydän koreaksi – myös pöytäliina. Evästeltiin ja kahviteltiin, juteltiin, oli mieluisa olo.
Kotiin oli viimein lähdettävä, retkeläiset kyyttiin ja menoksi. Matkalla pieni tauko Hauhian vanhalla myllyllä – kokemisen arvoinen paikka. Miehikkälän kirkonkylän kautta kohti Virojokea. Retkeläiset kyydistä päinvastaisessa järjestyksessä. Bussi tallilla klo 16. 30.
Retki oli päättynyt.
Mitä koettiin?
Koettiin ja nähtiin konkreettisesti se rakentamisen voimanponnistus joka oli tehty vihollisen hyökkäyksen pysäyttämiseksi. Luolia, asepesäkkeitä, panssariesteitä silmänkantamattomiin. Tämä kaikki talvisodan jälkeen vv. 1940 – 41 ja kesällä jatkosodan vielä kestäessä v. 1944. Nähtiin myös sodan raadollisuus. Metsässä kaksi joukkohautaa. Siellä on haudattuna sodan jalkoihin jääneet, ja Miehikkälän leireille tuodut ja leireillä kuolleet, puna-armeijaan kelpaamattomat, sairaat, vanhukset… neuvostoliiton kanasalaiset.
Koettiin kesäisen päivän lämpö ja patikoinnin jälkeinen terveen väsymyksen tunne.
Suunniteltiin ja toteutettiin yhdessä Haminan Ladun kanssa.
Retken kuvat löytyvät tästä, kuvaajat Oivi Joffel ja Katja Kaaro.
