Otsonpolun kartta
Kartan saat näkymään tästä Kartta on pdf muodossa ja tulostettavissa.
KALMISTON LENKISTÄ OTSONPOLUKSI
Kirjoittanut Seppo Vainikka
Kotkassa, Kymin lentokentän ympäristössä, kiertää 13 kilometrin pituinen kuntorata, jonka on aikaansaanut Karhulan Latu ry.
Kymin lentokenttä sijaitsee noin 10 kilometriä Karhulan keskustasta pohjoiseen ja on noin 61 metriä merenpinnan yläpuolella – mainittakoon, Kouvolan kaupunki on samalla korkeustasolla.
Lentokentän etäisyys merestä ja paikan sijainti aiheuttavat sen, että lumi tulee alueelle aikaisemmin ja pysyy pidempään keväällä kuin etelämpänä Kotkassa. Ei ihme, että paikkaa kutsutaankin keväisin ”köyhän miehen Lapiksi”.
Kentän ympäristössä on aiemminkin hiihdelty pääasiassa Metsähallituksen (Puolustusministeriön) maa-alueilla risteileviä huoltoteitä ja polkuja pitkin. Vuonna 2001 esittivät puolustusvoimien edustajat ladun siirtämistä pois kentän vieritse kulkevalta huoltotieltä, koska tie harjoitusten aikana aurataan auki ja näin ollen latu rikkoutuu.
Puolustusvoimien, puolustusministeriön metsäosaston ja Karhulan Ladun edustajien kanssa suoritettiin uuden reitin merkitseminen maastoon ja samalla sovittiin, että latupohjatyöt voidaan aloittaa. Tämän osan lisäksi suunnittelivat Karhulan Ladun puuhamiehet Vesa Kääriä ja Niilo Kirjavainen muun osan nykyistä kuntorataa.
Maapohjaomistukset selvitti ja lupa-asiat hoiti pääasiassa Niilo Kirjavainen. Maanomistajia oli yli 60, joista osa perikuntia. Kaikilta lupien saaminen oli erittäin työteliäs ja diplomatiaa vaativa tehtävä. Lupa-asioiden ratkettua myönteisesti alkoi hankkeen toteutus.
Latupohjan kunnostaminen aloitettiin käsityökaluilla; kuokat, lapiot, kirveet ja rautakanget olivat kovassa käytössä.
Kesällä 2002 alkoi Kotkan ammatillisessa aikuiskoulutuskeskuksessa maanrakennuskurssi. Parkkialueen tasaus ja jonkin verran latupohjan raivausta saatiin tehdyksi oppilastyönä. Kuokat, rautakanget ja lapiot joutivat hieman sivummalle. Maanomistajien luvalla saatiin muutama uralla kasvava puukin kaadetuksi ja pilkottua polttopuiksi latumajalle.
Samana vuonna oli Juurikorvessa rakenteilla 400 kV:n kytkinasema. Kotkan Maansiirron vastaava mestari tällä työmaalla oli urheiluhenkinen Erkki Lång. Ei ilmaiseksi, mutta ”asevelihinnalla” liikkui 30 tonnin telakaivuri latupohjalla. Kun vielä melkoinen osa Kotkan seudun teollisuuslaitoksista ja yrityksistä saatiin tukemaan hanketta, niin alkoi näyttää tosi hyvältä. Unohtaa ei sovi Kotkan kaupungin liikuntatoimen antamaa apua.
Ojia, joiden yli oli tehtävä latukonetta kantavat sillat, löytyi latu-uralta peräti 19 kappaletta. Muutama silta rakennettiin ratapölkyistä ja paksusta vanerista, osa poistetuista, vahvoista ylikäytäväelementeistä.
Muutaman kosteikon kohdalla jouduttiin latupohjaa korottamaan ja varustamaan siltarummuin. Noin 1,5 km:n matkalla suoperäiseen maahan on aluskatteeksi laitettu risuja, rojuvaneria, sellu- ja paperikoneiden käytöstä poistettuja huopia ja viiroja sekä näiden päälle haketta.
Kuntorata muodostuu metsäautoteistä, joita on noin 4,5 kilometriä, maakaasulinjasta (3,5 km), sähkölinjoista (3 km) ja metsäpalstoista (2 km). Metsäpalstojen ylityksissä on pyritty hyödyntämään palstojen rajalinjoja.
Aikanaan ”Kalmiston lenkiksi” kutsuttu latu-ura oli saanut kolmessa vuodessa aivan uuden ilmeen. Nimitys ”Kalmiston lenkki” tuli siitä, että reitti oli aivan tasamaata, kiviä kuin hautausmaalla ja siellä hiihtelivät pääasiassa eläkeläiset
Nyt aikaansaatu kuntorata on kolme metriä leveä. Talvella siinä kulkee kaksi latua rinnan. Suurin nousu on 26 metriä 500 metrin matkalla. Rata on turvallinen ja kauniissa vaihtelevassa maastossa kulkeva. Kiertosuunnan voi valita vallitsevan tuulen mukaan.
Entisten parkkipaikkojen vähäisyyden ja parin liikennekaaoksen jälkeen anottiin Metsähallitukselta lupa rakentaa uusi parkkipaikka. 150:lle autolle tarkoitettu parkkipaikka tehtiin Aikuiskoulutuskeskuksen opetustyönä ja talkoilla. Kaupungilta saatiin 500 €, joka summa meni pohjan tasauksessa käytettyjen koneiden polttoainekustannuksiin.
Ilman maanomistajien myötämielistä suhtautumista, ilman Kotkan seudun teollisuus- ja liikelaitosten sekä yritysten anteliaisuutta, ilman Kotkan kaupungin liikuntatoimen apua ja ennen kaikkea talkooväen mahtavaa työpanosta ei tämä hanke olisi ikinä toteutunut. Talkoita on tehty v v. 2002 – 2007 ja vielä ensi kesänä viimeinen rutistus
Otsonpolku-hanke muodostui pienistä paloista, jotka loksahtivat monasti kuin hyvällä tuurilla paikoilleen, sillä ASIA ON YHTEINEN.
Otsonpolun laavu
Syksyllä 2001 oli talkoolaisia kuokkien, kirveiden ja lapioiden kanssa tasoittamassa latupohjaa perustamisvaiheessa olevan Juurikorven kytkinaseman vieressä. Kesken touhujen tuli työmaan vastaava mestari Erkki Lång tapaamaan talkoopomo Niilo Kirjavaista ja esitti hänelle, että kelpaisiko Karhulan Ladulle läjitysalueen vierestä paikka laavulle. Niilo Kirjavainen kutsui Matti Urpalaisen mukaansa katsomaan paikkaa. Paikka näytti mainiolta, ja olihan se valmisteilla olevan kuntoradan puolivälissä. Erkki Lång lupasi tasauttaa paikan ja siirrättää muutaman suuren kiven laavun reunakiviksi. Näin myös tapahtui.
Laavu haluttiin rakentaa kestävälle pohjalle myös tarvittavien lupien osalta. Anottiin linjayhtiö Fingridiltä maankäyttöoikeutta laavun rakentamista varten. Lupa saatiin ehdolla, että alue pidetään kunnossa. Vuoden 2002 puolella maankäyttöluvan saamisen jälkeen Niilo Kirjavainen suunnitteli laavun, piirsi tarpeelliset kuvat ja haki kaupungilta rakennusluvan. Rakennuslupa myönnettiin.
Laavun rakentamiseen ei kuitenkaan ryhdytty heti, vaan talven 2002 hiihtotapahtumien huoltopaikaksi paikalle viriteltiin riuista ja kevytpeitteistä väliaikainen laavu, joka korjattuna ja vahvistettuna palveli hiihtäjiä vielä talven 2003 ajan.
Syksyllä 2002 saatiin StoraEnson, Kymin lentokentän lähellä sijaitsevalta metsäpalstalta lupa tuulen kaatamien puiden ottamisesta laavun rakennustarpeiksi. Pidettiin puutalkoot. Eero Vilkki hoiti puiden kuljettamisen laavun rakennuspaikalle.
Kesällä 2003 talkoopomon tehtävät ”saanut” Seppo Vainikka ajatti laavun pohjalle kerroksen sepeliä ja vanhoja ratapölkkyjä perustaksi.
Taas laitettiin talkoot pystyyn. Avuksi saatu hirsimestari opasti siunattuun alkuun varausten ja salvosten piirtämisessä sekä niiden tekemisessä. Moottorisahat pärisivät, jälkeä syntyi, hirsikerta toisensa jälkeen ladottiin paikoilleen.
Rakennelman saavuttaessa oikean korkeuden, nostettiin kurkihirsi paikoilleen asiaankuuluvin juhlallisuuksin.
