Yhteyshenkilö: Tommi Iivonen 050 5561 880 (tommi.iivonen(at)kotka.fi)
MAASTOHIIHTO
Maastohiihto on perinteisesti ollut suomalaisten kansallislaji myös kuntoilu- ja retkeilymuotona. Talvisin hiihtoon on yleensä hyvät olosuhteet lähes koko maassa. Laji myös sopii lähes kaikille, ja välineisiin ja voiteluun voi panostaa oman kiinnostuksen mukaan.
Lisätietoa välineistä, tekniikasta jne. saat >MAASTOHIIHTO
——————————————————————————————————————————————
OTSONHIIHDON HISTORIAA
Niilo Kirjavainen
Vuonna 1941 tammikuussa paikallislehdissä Etelä-Suomi ja Eteenpäin kutsuttiin kymiläisiä hiihtoihmisiä Kymin Yhteiskoululle. Kutsujana oli liikunnanopettaja Nils Fabritius.
Jo saman talven helmikuussa, samojen lehtien urheilusivuilla, kerrottiin toimikunnan toimesta luodun latuverkoston karttoineen Kymin seurakunnan alueelle. Reittikartan mukaan lähtö oli Sunilasta kulkien Katajaisten kentän kautta kohti Eskolan peltojen pohjoisreunaan (nykyinen Peippola), josta läntinen reitti kaartui Alhonojan ja Korkeakosken kautta Helilään ja itäinen reitti Juurikorven – Tavastilan – Kaarniemen kautta Itärantaan (Östring) ja edelleen Sunilaan, välillä oli muutamia oikoreittejä.
Tätä reittiä hiihdettiin aina vuoteen 1955 asti. Vuoden 1950 alusta Kymin latulaiset hiihtivät erilaisia ”Vaeltajahiihtoja”, useimmin latu suuntautui Kymijoen vartta pohjoiseen, Hurukselaan, Inkeroisiin sekä Myllykoskelle, josta palattiin Juurikorven ja Timankankaan kautta Helilään tai Sunilaan.
Myöhemmin vuosikymmenen alussa hiihdettiin pidempiä hiihtoja, jopa aina Kuusankoskelle asti, josta palattiin joko linja-autolla tai junakyydillä takaisin Kymiin (Karhulaan). Vuosien 1950-1955 välillä näitä hiihtoja järjestettiin 18 kpl, osanottajamäärien vaihdellessa 8-37 henkilön välillä.
Nämä ”vaeltajahiihdot” saattoivat olla alkusysäys Tahko Pihkalan idealle pitkien ”latuhiihtojen”, myöh. ”Laturetkien” synnylle.
Ensimmäinen latuhiihto hiihdettiin v. 1955 Uudenmaan alueella nimeltä ”Tahkonhiihto”. Ensimmäinen Kymenhiihto, joka oli kaikkien Kymenlaakson laturetkien äiti, hiihdettiin 26.2.1956, osanottajia oli 313 henkeä. Miesten matka oli n. 82 km ja naisilta sekä yli 50-vuotiailta miehiltä Inkeroisista Kotkaan n. 50 km.
Mukana oli myös Tahko Pihkala, joka hiihti matkan idean isän Erkki Paavolan kanssa Voikkaalta Kotkaan. Hiihdon järjestelytoimikuntaan kuuluivat myös latulaiset Raine Valleala, Veikko Kaukinen sekä Veijo Rahikainen.
Kyseinen Kymenhiihto järjestettiin myös v. 1957, -58 ja uusittiin v. 1984, -85 ja -86. Jo vuosina 1955 ja -56 laadittiin uusia latureittejä Karhulan ja Kymin alueelle, näin syntyi uusia latuverkkoja, joissa ns. eteläinen verkosto kulki Sunilasta Jumalniemen ja Korkeakosken kautta Kymin asemalle, josta edelleen Alhonojan kautta Turvesuolle, josta reitti kulki Juurikorven kautta Timankankaalle ja edelleen Ristinkalliolle ja siitä Insuliitin kautta Katajaisten kentälle ja Sunilaan.
Ns. pohjoinen reitti erosi Ristinkalliolta Saksalan kautta Neuvottomaan, jossa oli mahdollisuus hiihtää n. 10 km pituinen ”Reitkallin lenkki”. Neuvottomasta reitti kulki Hevossaaren kautta Luoviin edelleen Piiparniemen (Kesäniemi) ja Höyterinpohjan kautta Östringin (Itäranta) kautta Sunilaan, reittiin kuului erilaisia yhdyslatuja. Myöhemmin reittiin tuli erilaisia muunnelmia ja vaihtoehtoja riippuen lumitilanteesta.
Otsonhiihto, mikä tuli paikallislaturetken nimeksi 1960-luvun alussa, hiihdettiin ensin koululaisten hiihtolomaviikolla jokainen päivä, myöhemmin ns. ”kotoa kotiin” – laturetkenä. Osanottajamäärät vaihtelivat 2000 – 5000 hengen välillä. Koska suurin osa osanottajista oli vuorotyöläisiä, myös latujen aukaisu usein oli heidän viitseliäisyydestään kiinni.
Alueen yhtiöt palkitsivat työntekijöitään erilaisin harrastepalkinnoin, jotka osaltaan kiihottivat osallistumaan erilaisiin kuntoilutapahtumiin. Talvilomaviikot Lapissa, Vuokatissa tai Vierumäellä sekä kesälomaviikot eri kohteissa olivat hyvin haluttuja.
1970-luvulle jatkettiin ”kotoa – kotiin” Otsonhiihtoa. Koulujen hiihtolomaviikolla, myös erilaisia teemaviikonloppuja järjestettiin.
V. 1980, tasavallan presidentti Urho Kekkosen juhlavuotena, hiihdettiin Otsonhiihto normaalia reittiä noudattaen. Osanottajia oli 1516 henkeä.
Vuonna 1986 hiihdettiin ”30-vuotisjuhla” Otsonhiihtoviikko reitillä Tekojäärata – Insuliitti – Turvesuo – Saarijärvi – Juurikorpi – Timankangas – Ristinkallio – Tekojäärata eteläisenä reittinä ja pohjoisena reittinä Tekojäärata – Ristinkallio – Rantahaka – Neuvoton – Hevossaari – Luovi – Kesäniemi – Tekojäärata. Osanottajia tässä juhlahiihdossa oli yhteensä 1780 hiihtäjää matkojen ollessa 25 – 60 km. 1980-luvun loppupuolella lumiolosuhteet olivat hyvin vaihtelevia, näin ollen myös Otsonhiihdon reitit vaihtelivat vuosittain.
V. 1992 hiihdettiin Otsonhiihto reiteillä Otsola – Santavekseli – Saarijärvi – Juurikorpi – Timankangas – Santavekseli – Otsola. Osanottajia oli 161 hiihtäjää ja suoritettiin viikonloppuhiihtona.
1990-luvun puolivälissä hiihdettiin Otsonhiihto kolme kertaa Kymijoen länsipuolella reitillä Jäppilä – Mustajärvensuo kääntöpaikkana ja paluu Jäppilään. Yhdyslatu tuli Karhuvuoren kuntoradalta reitille Sutelan pohjoispuolelle, matkaa oli noin 16 -18 km yhteensä.
Tämän jälkeen ryhdyttiin hiihtämään ns. lentokentän reittiä, jossa lähtöpaikkana oli Honkalan hiihtokeskus. Sieltä lähdettiin Kankaan koulun ja Ryssäntien kautta lentokentälle ja edelleen Saarijärvelle, josta reitti kulki Juurikorven ja Timankankaan kautta lentokentälle ja takaisin Honkalaan. Reitin pituus oli noin 26 km.
Myöhemmin hiihdettiin reittiä Honkalasta lentokentälle, kaasulinjalle, Saarijärvelle ja lentokentän länsipuolitse Ryssäntietä Honkalaan. Matkan pituus oli noin 23 km.
1990-luvun loppupuolella ladun ahkerat talkoomiehet ryhtyivät innolla tekemään lentokentän kiertävää kuntoilureittiä, josta myös vakiintui Otsonhiihdon vakioreitti. Lähtöpaikkana säilyi edelleen Honkala, josta Ryssäntien kautta tultiin lentokentälle, mistä reitti kulki Kaasulinjalle, Saarijärvelle, lentokentän länsipuolitse Ryssäntielle ja Honkalaan. Reitin pituus oli 23 km. Honkalan maastossa oli käytettävissä myös 3-5 km hiihtoradat, osanottajia oli 85 – 213 hiihtäjää.
2000-luvulla tuli mukaan lähtöpaikaksi myös lentokentän parkkipaikka. Tämä mahdollisti Otsonhiihdon myös perhehiihtotapahtumaksi, koska oli mahdollisuus hiihtää 13 km:n reitti. Osanottajamäärät kasvoivat. Kun v. 2002 saatiin Saarijärven maastoon laavu, tuli siitä erinomainen levähdyspaikka nimenomaan perhehiihtoa ajatellen.
Tätä 50-vuotista Otsonhiihtoa varten ryhdyttiin tutkimaan uutta reittivaihtoehtoa Saarijärven ja Hurukselan väliselle alueelle, mikä myös on käytettävissä tulevassa juhlahiihdossa. Lähtöpaikaksi tulee lentokentän kolme parkkialuetta, Honkala tulee jäämään pois Otsonhiihdon lähtöpaikkana, sillä väli Honkala – Lentokenttä on hyvin hankala ylläpitää hiihtoreittinä – monestakin syystä.
Vuosien varrella Otsonhiihdon toteutusryhmään ovat kuuluneet mm. Erkki Paavola, Veikko Kaukinen, Eino Salakka, Kalevi Pärnänen, Risto Pylkkänen, Reino Mattila, Arvi Kiukas, Arvi Kiirama, Valter Kramer, Pekka Reihe, Niilo Kirjavainen, Vesa Kääriä, Paavo Olli, Martti Lindroos, Alpo Puustell, Eero Vilkki, Heikki Seppälä, Seppo Vainikka, Kari Lång sekä monet monet muut talkoomiehet. Otsonhiihdon huoltoryhmän ovat muodostaneet Ladun taloustoimikunnan lukemattomat naiset.
Menestystä Otsonhiihdolle edelleenkin!
